Kuka, mitä, missä, milloin?
Priorisoinnin maailmanmestari Rontin Lotta tässä, hei!
Tavoilleni uskollisena ja perinteitä kunnioittaen päätin, että kun reissuun lähtö lähenee ja aika kotimaan kamaralla alkaa käymään vähiin, niin sen loppuajan voi kätevästi käyttää vaikkapa perustamalla blogin ja naputtelemalla tekstiä tänne, sen sijaan että esimerkiksi uhraisi aikaa rinkan pakkaamiseen tai sen pohtimiseen, että millä kummalla päästään lähtöyönä Tampereelta Helsinki-Vantaalle. Mutta kaikki aikanaan!
Koska tätä blogia todennäköisesti ei tule lukemaan kovinkaan moni muu kuin meidän äiti (moi äiti!), niin jonkunlaisen megalomaanisen esittelytekstin väsääminen tuntuu aavistuksen oudolta ajatukselta. Mutta toisaalta, kertaushan on opintojen äiti, joten tässä vähän faktoja tiskiin, olkaa hyvä!
Olipa kerran Lotta ja Rebekka, kaksi vähän kahelia serkusta, joilla oli taipumus saada erinäisiä neronleimauksia ja innostua asioista nollasta sataan sekunnissa yleensä melkoisilla ääniefekteillä tehostettuina, niin että hitaampia hirvitti ja osa jäi jalkoihin. Ol' kaunis kesäilta vuonna 2016, kun iski idea, että reissuun ois päästävä ja mielellään jonnekin vähän kauemmas. Erinäisten mutkien ja eipäs-joopas-sompailuiden jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että meikälikat lähtee kesän viettoon Keniaan, vapaaehtoistyöhön, pienen suomalaisen hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Meidän määränpäänä on pikkuinen Makongenin kylä Kenian eteläosassa, lähellä Tansanian rajaa ja merenrantaa. Päästään asumaan paikalliseen perheeseen ja ohjelmassa meillä on ainakin pulpettien rakentamista, kasvimaiden parissa puuhastelua ja puuron jakamista paikallisessa kyläkoulussa.
Home Street Home - järjestöstä ja erilaisista projekteista pääsee lukemaan lisää täältä. Asiaa löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä, että käykäähän tsekkaamassa.
Tällä hetkellä fiilikset on jo ihan innostuneen malttamattomat, vaikka takana onkin muutama vähäuninen yö entäjosentäjos - kauhuskenaarioineen. Tuntuu, että on ollut miljoona pientä asiaa muistettavana ja tehtävänä ja hoidettavana, mutta nyt kaikki alkaa onneksi olla valmista reissua varten! Lukuunottamatta sitä rinkan pakkausta siis. Pikkujuttuja.
Mulla on salainen kunnianhimoinen tavoite että jospa me reissun päällä saataisiin päiviteltyä tänne kuulumisia edes vähän epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta antakaa armoa, jos käykin niin, että meidän aika hurahtaa kuin siivillä ja blogihommat ei Afrikanmantereella sittenkään kinostele!
Niin ja tsekkailkaa kuulumisiä myös täältä HSH:n vapaaehtoisten blogista, sinne on ainakin luvassa juttuja Makongenista.
Hammasta purren suuntaan seuraavaksi kännykkäkaupoille, kun puhelin mokoma päätti jäädä eläkkeelle sopivasti tässä reissun kynnyksellä. Heipparallaa!
// Lotta
Tavoilleni uskollisena ja perinteitä kunnioittaen päätin, että kun reissuun lähtö lähenee ja aika kotimaan kamaralla alkaa käymään vähiin, niin sen loppuajan voi kätevästi käyttää vaikkapa perustamalla blogin ja naputtelemalla tekstiä tänne, sen sijaan että esimerkiksi uhraisi aikaa rinkan pakkaamiseen tai sen pohtimiseen, että millä kummalla päästään lähtöyönä Tampereelta Helsinki-Vantaalle. Mutta kaikki aikanaan!
Koska tätä blogia todennäköisesti ei tule lukemaan kovinkaan moni muu kuin meidän äiti (moi äiti!), niin jonkunlaisen megalomaanisen esittelytekstin väsääminen tuntuu aavistuksen oudolta ajatukselta. Mutta toisaalta, kertaushan on opintojen äiti, joten tässä vähän faktoja tiskiin, olkaa hyvä!
Olipa kerran Lotta ja Rebekka, kaksi vähän kahelia serkusta, joilla oli taipumus saada erinäisiä neronleimauksia ja innostua asioista nollasta sataan sekunnissa yleensä melkoisilla ääniefekteillä tehostettuina, niin että hitaampia hirvitti ja osa jäi jalkoihin. Ol' kaunis kesäilta vuonna 2016, kun iski idea, että reissuun ois päästävä ja mielellään jonnekin vähän kauemmas. Erinäisten mutkien ja eipäs-joopas-sompailuiden jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että meikälikat lähtee kesän viettoon Keniaan, vapaaehtoistyöhön, pienen suomalaisen hyväntekeväisyysjärjestön kautta. Meidän määränpäänä on pikkuinen Makongenin kylä Kenian eteläosassa, lähellä Tansanian rajaa ja merenrantaa. Päästään asumaan paikalliseen perheeseen ja ohjelmassa meillä on ainakin pulpettien rakentamista, kasvimaiden parissa puuhastelua ja puuron jakamista paikallisessa kyläkoulussa.
Home Street Home - järjestöstä ja erilaisista projekteista pääsee lukemaan lisää täältä. Asiaa löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä, että käykäähän tsekkaamassa.
Tällä hetkellä fiilikset on jo ihan innostuneen malttamattomat, vaikka takana onkin muutama vähäuninen yö entäjosentäjos - kauhuskenaarioineen. Tuntuu, että on ollut miljoona pientä asiaa muistettavana ja tehtävänä ja hoidettavana, mutta nyt kaikki alkaa onneksi olla valmista reissua varten! Lukuunottamatta sitä rinkan pakkausta siis. Pikkujuttuja.
Mulla on salainen kunnianhimoinen tavoite että jospa me reissun päällä saataisiin päiviteltyä tänne kuulumisia edes vähän epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta antakaa armoa, jos käykin niin, että meidän aika hurahtaa kuin siivillä ja blogihommat ei Afrikanmantereella sittenkään kinostele!
Niin ja tsekkailkaa kuulumisiä myös täältä HSH:n vapaaehtoisten blogista, sinne on ainakin luvassa juttuja Makongenista.
Hammasta purren suuntaan seuraavaksi kännykkäkaupoille, kun puhelin mokoma päätti jäädä eläkkeelle sopivasti tässä reissun kynnyksellä. Heipparallaa!
// Lotta
Kommentit
Lähetä kommentti