Yhtenä iltana

Miten onnelliseksi aurinkoinen naapurin Mama Umi tulikaan, kun sai meidät vieraaksi! Pihalle katettiin upouuden maton päälle makeaa teetä, chapati-lettuja, kookosmaidossa keitettyjä papuja ja mausteista, sitkeäksi paistettua kalmaria. Avotulella ulkona kokattuna, tietenkin. Maassa istuen, samalta lautaselta yhdessä toisten kanssa käsin syöden tuntuu jo aivan luontevalta. Tähtien loisteessa pimeässä tropiikin illassa ruoka maistui taivaalliselta, ja vieraanvaraisen emännän tyytyväinen hymy lämmitti sydämen pohjassa asti, kun hän näki meidän nauttivan ruuasta. Paikalliseen tapaan ruokailu sujui pitkän kaavan mukaan, ruokaa ja aikaa säästelemättä, pihapiirin palmuissa hyppelevien apinoiden mekastuksen säestämänä. Ruuan päätteeksi ihmeteltiin kuvia ja kerrottiin tarinoita Suomesta: vuodenaikojen vaihteluista, ilmaisesta koulujärjestelmästä, jokamiehen oikeudesta. Mama Umi parahteli kauhistuneena, kun kuuli, että talvella järvet ovat jäässä ja jää kantaa vaikka auton painoa. Liekö edes uskonut koko juttua. Lähdön hetkellä isäntäväen kasvoilla loisti hymy, kun kiittelimme herkullisesta ateriasta. Varmistelivat, että tulettehan toistekin. Luvattiin mennä.

Välillä tuntuu että sydän ihan pakahtuu, kun se on niin täynnä lämpöä ja rakkautta tätä kylää ja sen ihmisiä kohtaan! Monella täällä ei ole paljoakaan, mutta silti heillä on kaikki. Niin monta iloista hymyä, niin paljon ystävällisiä kohtaamisia pitkin päivää. Voispa täältä napata matkamuistoksi rinkallisen ihmisten lämpöä ja hyväntuulisuutta!

Ps. Löydettiin paratiisi, ihan meidän kylän kulmilta. Valtavan kaunis ranta ja lämmin merivesi, oli aika täydellinen sunnuntai!

//Lotta